Cross-border Dispute Resolution and Insolvency Proceedings After Brexit

Author: Olli Mäkelä

Kansainvälinen riidanratkaisu ja maksukyvyttömyysmenettelyt Brexitin jälkeen

Brexit-prosessi saavuttaa huomenna merkittävän välivaiheen, kun Britannia lakkaa olemasta Euroopan unionin jäsen. Päivästä voi perustellusti puhua välivaiheena eikä päätepisteenä, koska käytännössä harva asia muuttuu yhdessä yössä. Britannian ja EU:n välisen erosopimuksen mukaisesti loppuvuosi 2020 muodostaa siirtymäkauden, jonka aikana Britannia pitkälti noudattaa EU:n säännöksiä.

EU:n jäsenenä Britannia on ollut osa EU:n siviilioikeudellista yhteistyötä, joka merkittävästi selkeyttää rajat ylittävää riidanratkaisua ja maksukyvyttömyystilanteita EU:ssa. Tämä järjestelmä päättyy Brexitin myötä. Tässä kirjoituksessa käsitellään Brexitin vaikutusta Britannia-liitännäisten sopimusten riidanratkaisulausekkeisiin ja jo käsillä oleviin erimielisyyksiin. Lisäksi käsitellään vaikutusta Britannia-liitännäisiin maksukyvyttömyystilanteisiin.

Välimiesmenettely – tuttu ja turvallinen vaihtoehto jatkossakin

Välimiesmenettely ei perustu EU:n säädöksiin, joten Brexitin vaikutukset välimiesmenettelyyn ovat korkeintaan välillisiä.

Laajat mahdollisuudet sopia sopimukseen sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä eivät muutu. Lisäksi EU-oikeuden vaikutus kansalliseen sopimusoikeuteen on pieni, oli kyse Britannian tai EU-jäsenvaltioiden lainsäädännöstä. Yksittäistapauksissa Brexit voi aiheuttaa hankalia tulkintakysymyksiä myös aineelliseen lainsäädäntöön, mutta on normaalia, että välimiesmenettelyssä joudutaan ratkomaan vaikeita oikeudellisia kysymyksiä.

Kaupalliset toimijat voivat siis pitkälti luottaa siihen, että niiden sopimuksissa olevat välityslausekkeet soveltuvat jatkossakin. Lontoo on merkittävä kansainvälisen välimiesmenettelyn keskus, eikä Brexit tule tätä ainakaan heti muuttamaan. Jos Lontoon rooli välimiesmenettelyn kannalta tulevaisuudessa vähenee, syynä tuskin ovat lainsäädäntömuutokset vaan pikemminkin Lontoon yleisen aseman ja vaikutusvallan mahdollinen heikkeneminen EU:n ulkopuolella.

Tuomiot ilman rajoja – EU:n siviilioikeudellisen yhteistyön järjestelmä

Kaikissa kaupallisissa sopimuksissa ei käytetä välityslausekkeita. Varsin yleistä on sopia, että riidat ratkaistaan tietyn valtion tuomioistuimissa. Joskus riidanratkaisusta ei sovita lainkaan.

EU:ssa on pitkään tehty yhteistyötä siviilioikeudellisissa asioissa. Keskeinen tavoite on ollut ”tuomioiden vapaa liikkuvuus” eli mahdollisuus panna yhdessä jäsenvaltiossa annettuja tuomioita täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa ja laajemmin mahdollistaa jäsenvaltioiden rajat ylittävät oikeudenkäynnit. Tämän periaatteen ympärille on kehittynyt kansainvälisen yksityisoikeuden järjestelmä, jonka perustana ovat kolme EU-asetusta: Bryssel I (tuomioistuinten toimivalta; tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano), Rooma I (sopimussuhteita koskeva lainvalinta) ja maksukyvyttömyysasetus. Näitä tukee joukko vähäisempiä asetuksia, jotka koskevat muun ohella lainvalintaa sopimussuhteen ulkopuolella, kansainvälistä todistelun vastaanottamista ja kansainvälistä tiedoksiantoa.

Vaikka säännöksiä ei voi kutsua yksinkertaisiksi, ne muodostavat jokseenkin loogisen ja kattavan kokonaisuuden. Ne ovat pitkään toimineet yhtenä osana rajat ylittävää liiketoimintaa EU:ssa. Kun esimerkiksi Suomessa toimiva yritys ostaa Britanniassa toimivalta yritykseltä tuotteita tai palveluita, on yleensä varsin selkeää, missä valtiossa ja minkä lain alla mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan, vaikka tästä ei olisi sovittu. Jos on sovittu, järjestelmä pitkälti kunnioittaa kaupallisten toimijoiden välisiä oikeuspaikka- ja lainvalintasopimuksia. Jos erimielisyys johtaa tuomioon, tuomio on Bryssel I -järjestelmän puitteissa pantavissa täytäntöön koko EU:n alueella. Tämä helpottaa yritysten kaupankäyntiä EU-valtioiden rajojen yli, oli kyse rakennustuotteista tai pankkipalveluista.

Siviilioikeudellinen yhteistyö ulottuu myös maksukyvyttömyyden puolelle. EU:n maksukyvyttömyysasetus takaa rajat ylittävissä insolvenssimenettelyissä tietyn oikeusvarmuuden muun ohella määräämällä, että yhdessä jäsenvaltiossa aloitettu menettely tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa. Lisäksi asetus määrää sekä itse menettelyyn että siihen liitännäisiin kysymyksiin, esimerkiksi takaisinsaantiin, työsopimuksiin ja sivullisten esineoikeuksiin, sovellettavasta laista. Säännökset ovat osaltaan tuoneet selkeyttä ja ennakoitavuutta kansainväliseen luotonantoon ja kansainvälisiin maksukyvyttömyystilanteisiin, ja niiden merkitys on suuri varsinkin pankeille ja muille luotonantajille.

Nämä säännökset ovat kaikki sidottuja EU-jäsenyyteen, ja poistumalla EU:sta Britannia samalla jättää ne jälkeensä, ellei siirtymäkaudella toisin sovita.

Erosopimus, siirtymäkausi ja sen jälkeen

Paljon pelätty “no deal Brexit” ei lopulta täysimuotoisesti toteutunut, vaan Britannia poistuu unionista niin sanotun erosopimuksen nojalla. Erosopimuksessa sovittu siirtymäkausi päättyy 31.12.2020. Siirtymäkautta on mahdollista pidentää, mutta Britannian hallitus on julkisesti ilmoittanut, että se ei aio pyytää pidennystä. Nähtäväksi jää, millaisia järjestelyjä siirtymäkauden jälkeiselle ajalle mahdollisesti neuvotellaan.

Siirtymäkauden aikana elämä jatkuu siviilioikeudellisen yhteistyön osalta pitkälti ennallaan. Sekä Britanniassa että EU-jäsenvaltioissa Bryssel I -asetusta ja maksukyvyttömyysasetusta sovelletaan oikeudenkäynteihin ja insolvenssimenettelyihin, jotka on aloitettu ennen siirtymäkauden loppua. Tämä voi yksittäistapauksissa aiheuttaa jonkin verran painetta saattaa menettely (joko oikeudenkäynti tai insolvenssimenettely) vireille ennen siirtymäkauden loppua, ja toisaalta rajatapauksissa se voi johtaa prosessitaktikointiin. Koska oikeudenkäynnit muutoksenhakuineen ja täytäntöönpanoineen voivat kestää vuosia, Britannia-liitännäisissä riita-asioissa Bryssel I -asetus tulee olemaan merkityksellinen vielä jonkin aikaa.  

Siirtymäkauden jälkeen aloitetut menettelyt ovat hyvin erilaisessa asemassa. Se, miten EU-jäsenvaltioissa kohdellaan Britanniaa kansainvälisen yksityisoikeuden näkökulmasta, määräytyy kussakin jäsenvaltiossa ja kuhunkin kysymykseen sovellettavien säännösten perusteella. EU-säädösten näkökulmasta Britannia ei ole enää jäsenvaltio vaan niin sanottu kolmas valtio. Joiltakin osin jäsenyyden puuttumisella ei välttämättä ole merkitystä. Esimerkiksi lainvalintaan EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuimet soveltavat Rooma I -asetusta siinäkin tapauksessa, että sovellettavaksi laiksi tulisi Englannin laki, koska Rooma I:n järjestelmässä sovellettavaksi voi tulla myös kolmannen valtion laki.

Tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon kannalta kysymys on monitahoisempi. Erityisesti Suomi-Britannia-liitännäisten asioiden osalta Bryssel I -asetuksella on suuri merkitys, koska Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna melko tiukka suhtautuminen ulkomaisiin tuomioihin. Suomessa ei tunnusteta kolmansien valtioiden tuomioistuimien antamia tuomioita ilman oikeusperustetta, kuten EU:n säännöstä tai kansainvälistä yleissopimusta. Lähtökohta siis on, että siirtymäkauden jälkeen aloitetuissa oikeudenkäynneissä Britanniassa annettuja tuomioita ei tunnustettaisi Suomessa.

Haagin vuoden 2005 oikeuspaikkasopimuksia koskevaa yleissopimusta (Haagin sopimus) on tarjottu ratkaisuna Bryssel I -järjestelmän päättymiseen Britannian osalta. Sopimusta voi pitää kevytversiona Bryssel I -asetuksesta, koska se ei ole yhtä kattava. Suurin ero on, että Haagin sopimus soveltuu vain tilanteisiin, joissa osapuolten välillä on yksinomainen oikeuspaikkasopimus, kun taas Bryssel I -asetus soveltuu lähes kaikkiin siviilioikeudellisiin asioihin sopimuksesta riippumatta. Lisäksi Haagin sopimuksen voimaantulosäännökset voivat aiheuttaa tulkintavaikeuksia. Eroja ja tulkintavaikeuksia ei tässä ole mahdollista käsitellä tarkemmin. Pääsääntö on kuitenkin, että jos esimerkiksi suomalaisen ja englantilaisen yhtiön välillä on sopimus, jossa on yksinomainen oikeuspaikkaehto, sopimuksen perusteella annetut tuomiot ovat täytäntöönpantavissa molemmissa maissa.

Britannia on Haagin sopimuksen jäsen, koska EU on liittynyt sopimukseen jäsenvaltioidensa puolesta. Muut tämänhetkiset jäsenet ovat Singapore, Meksiko ja Montenegro, minkä lisäksi eräät muut valtiot ovat allekirjoittaneet mutta eivät vielä liittyneet yleissopimukseen – merkittävin näistä on Kiina. Britannian Haagin sopimuksen jäsenyys päättyy EU-jäsenyyden myötä, mutta Britannian tarkoitus on itsenäisesti liittyä Haagin sopimukseen siirtymäkaudella niin, että yleissopimus tulee voimaan siirtymäkauden päättyessä. Yllätyksiä voi toki tapahtua, ja Britannian liittyminen Haagin sopimukseen on varma vasta toteutuessaan.

Myös kansainvälisen tiedoksiannon ja todistelun vastaanottamisen osalta on olemassa osittain korvaavia yleissopimuksia, nämäkin Haagissa solmittuja. Sen sijaan insolvenssitilanteiden osalta mitään korvaavaa järjestelmää ei ole, ja Britannia on maksukyvyttömyysasetuksenkin osalta kolmas valtio. Suomessa sovellettaviksi tulisivat muun muassa konkurssilain kansainvälistä toimivaltaa koskevat säännökset. Suomen lainsäädännössä ei kuitenkaan ole kolmansia valtioita koskevaa yhtä kattavaa sääntelyä esimerkiksi lainvalinnasta ja menettelyiden tunnustamisesta kuin mitä maksukyvyttömyysasetuksessa on EU-jäsenvaltioiden osalta.

Mitä seuraavaksi?

Kansainvälisen riidanratkaisun rintamalla herätään huomisen jälkeenkin varsin samanlaiseen maailmaan kuin tänään. Aito muutos tapahtuu vasta vuoden lopulla, kun siirtymäkausi päättyy.

Jo siirtymäkaudella varmin vaihtoehto Britannia-liitännäisten sopimusten riidanratkaisulausekkeeksi on välimiesmenettely. Jos tätä ei voida käyttää, tilanne on hankalampi. Haagin sopimuksen korvaavuus on vain osittainen, ja sen voimaantuloon liittyy vielä epävarmuustekijöitä. Insolvenssimenettelyiden osalta ei voi puhua edes varajärjestelmästä.

Selvää siis on, että Brexit aiheuttaa haasteita Britannia-liitännäiselle liiketoiminnalle myös riidanratkaisun ja insolvenssin näkökulmasta. Brexitin toteutuminen siirtää, mutta ei poista, näitä haasteita.