Lawyer’s Perspective: Challenges in Communications and the Role of Media in Client Cases – Overview of the Webinar Organised by the Association of Finnish Lawyers (Available in Finnish)

Authors: Markus Manninen and Ella Hiltunen

Juristin näkökulma: Viestintähaasteet ja media asiakascaseissa – katsaus Lakimiesliiton webinaariin

Viestinnän merkitys ja median rooli ovat korostuneet viime vuosikymmeninä myös juristin työssä. Tiedonvälitys on nopeaa ja juristit ovat usein viestinnän ammattilaisten ohella mukana arvioimassa asiakkaidensa potentiaalisiin mainekriiseihin liittyvää viestintää. Viestinnän näkökulmasta haastavia ovat erityisesti tilanteet, joissa asiakasta on esimerkiksi viranomaisen määräyksellä kielletty kommentoimasta asiaa julkisesti. Tällaisten määräysten seurauksena asiasta saattaa muodostua julkisuudessa yksipuolinen kuva. Vaikeita voivat olla myös tilanteet, joissa julkinen anteeksipyytäminen voisi viestinnän näkökulmasta olla kannattavaa, mutta sitä ei voida tai haluta tehdä, koska se saattaisi samalla tarkoittaa asian myöntämistä.

Millaisina viestintä ja median rooli näyttäytyvät juristin näkökulmasta? Miten erilaisiin viestintähaasteisiin tulisi suhtautua ja miten mainekriisejä voi välttää? Miten juristien ja viestinnän ammattilaisten yhteistyö toimii erilaisissa tilanteissa? Muun muassa näistä kysymyksistä keskusteltiin Lakimiesliiton ja konsulttitoimisto Milttonin 11.5.2021 järjestämässä webinaarissa, jossa puhujina olivat kirjan Mainekriisi – syöksykierteeseen ja takaisin siiville (Alma Talent 2020) kirjoittaneet ja vaativia mainekriisejä työkseen hoitavat Sini Korpinen ja Sara Lindström Milttonilta sekä Hannes Snellmanin osakas Markus Manninen.

Juristin näkökulmasta seuraavat asiat nousivat asiakastoimeksiantoja koskevasta viestinnästä erityisesti esiin:

1. Viestinnän rooli ja eri ulottuvuudet ovat viimeisten 20 vuoden aikana korostuneet oikeudenkäynneissä ja viranomaismenettelyissä. Tiedonvälitys on nykyään salamannopeaa ja mahdollista eri alustoilla pelkkää puhelinta käyttämällä. Myös julkisuusperiaatetta tulkitaan tuomioistuimissa laajemmin kuin aikaisemmin: esimerkiksi taannoin asiakirjoja salattiin liikesalaisuusperusteella herkemmin kuin nykyään. Eri tahot – mukaan lukien tuomioistuimet ja viranomaiset, kuten poliisi – ovat viestinnässään aktiivisempia kuin aiemmin. Eri organisaatioilla on tarve viestiä omasta toiminnastaan sekä tuoda omia näkökantojaan esille. Aiemmin myös vältettiin keskeneräisisistä asioista viestimistä ja suuren yleisön näkemysten muokkaamista median välityksin, kun taas nykyään keskeneräisistäkin asioista viestistään aktiivisesti.

2. Viestinnän tarve korostuu laajaa huomiota saavissa asioissa, joissa on jollain tavoin kyse väärinkäytöksistä. Niissä viestintää ei ole mahdollista välttää. Väärinkäytöstapauksista pitkäkestoisissa asioissa viestintä on erityisen tärkeää, sillä vaikeneminen ja vääränlainen viestintä voi asian kestäessä kuukausia tai vuosia aiheuttaa asiakkaalle enemmän ja pitkäkestoisempaa haittaa.

3. Yhteistyöstä viestinnän ammattilaisten kanssa on hyötyä sen ratkaisemisessa, millä tavalla asiasta viestitään, missä kanavissa ja milloin. Viestinnän ammattilaisilla on usein laajat yhteydet toimittajiin. Luonnollisesti viestinnän ammattilaisten ydinosaamista on ulos lähtevän viestin muotoilu oikealla tavalla tapauksissa, joissa asiakas tiedottaa itse. Yhteistyö viestinnän ammattilaisten ja juristien välillä pitääkin usein sisällään esimerkiksi tiedotteiden ja kirjallisten haastatteluiden laatimista. Joskus yhteistyö voi olla myös viestintästrategian laatimista tai sparrausta televisiohaastatteluun. Keskustelua juristien ja viestinnän ammattilaisten välillä herättää viestinnän ammattilaisten pyrkimys mahdollisimman napakkaan ja kansantajuiseen esitykseen, kun juristit haluavat mieluiten olla täsmällisiä ja välttää ehdottomia kantoja.

4. Kriisiviestinnässä ei viestinnän ammattilaisten mukaan saisi olla täysin vaiti, mutta välillä ei ole muita vaihtoehtoja. Asianajaja ei voi ilman asiakkaansa lupaa kommentoida asioita julkisuudessa salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Useissa tilanteissa edes asiakas itse ei voi viestiä asiasta tai kommentoida asiaa julkisuudessa. Jos ainoana viestijänä mediassa on tällaisessa tilanteessa viranomainen (esimerkiksi rikosasian esitutkintaa johtava poliisi), voi mediassa annettu kuva muodostua yksipuoliseksi ja tilanne yrityksen tai yksityishenkilön kannalta kohtuuttomaksi. Siksi tulisikin pohtia, voiko asiaa kommentoida edes jollain tavalla mediassa – voidaanko esimerkiksi todeta syy siihen, miksi asiaa ei voida kommentoida? Monesti tilanne on kuitenkin se, että kun omaa kantaansa ei ole mahdollista kertoa julkisuudessa heti, yrityksen tai yksityishenkilön maine kärsii nopeasti. Tällöin esimerkiksi tuomioistuinkäsittelyn lopullisella tuloksella ei ole välttämättä merkitystä enää sen kannalta, mitä suuri yleisö kyseisestä yrityksestä tai henkilöstä ajattelee.

5. Viestinnän ammattilaisten ohje on, että potentiaalisen mainekriisin yhteydessä pitäisi aina pyytää anteeksi, mutta anteeksipyytäminen voi olla ongelmallista, jos se tarkoittaa asian myöntämistä. Jos väärinkäytöksestä tai rikkomuksesta epäillyn näkemys on, että mitään väärää ei ole tehty eikä mitään voida tai haluta myöntää, voi anteeksipyytäminen olla esimerkiksi tulevan viranomaisprosessin kannalta ongelmallista. Anteeksipyynnön mahdollisuutta ja sen muotoilua olisikin hyvä pohtia huolella juristien ja viestinnän ammattilaisten kanssa.