Obstacles Related to Wind Power Projects Have Been Identified — What Next? (Available in Finnish)

Author: Meri-Katriina Pyhäranta

Tuulivoimahankkeisiin liittyvät esteet tunnistettu – miten tästä eteenpäin?

Tuulivoimahankkeita rajoittavien esteiden tunnistamiseksi Työ- ja elinkeinoministeriö teetti tuulivoimahankkeiden esteitä koskevan selvityksen FCG Finnish Consulting Groupilla ja julkaisi selvityksen tulokset 4.10.2022. Selvityksen tarkoitus oli kartoittaa, miksi useat tuulivoimahankkeet eivät ole toteutuneet Puolustusvoimien myönteisestä lausunnosta huolimatta ja miten hankkeiden toteutumisen todennäköisyyttä voitaisiin parantaa. Selvitykseen haastateltiin sekä hankekehittäjiä että kuntia. Selvityksen perusteella esteitä yhdistää yksi olennainen tekijä: energiantuotantoa koskeva hyväksyttävyys.

Suomessa on valtava määrä hyödyntämätöntä tuulivoimapotentiaalia: vuonna 2030 Suomessa voisi olla tuulivoimatuontantoa jo 30 TWh, kun se vuonna 2021 oli noin 8 TWh. Kantaverkkoyhtiö Fingrid arvioi, että Suomeen rakennetaan noin 1000 megawattia lisää tuulivoimaa vuosittain. Suomen ilmastotavoitteiden kannalta tuulivoimahankkeiden realisoituminen onkin ensiarvoisen tärkeää. Ilman tuulivoiman merkittävää lisääntymistä, Suomi ei voi saavuttaa hallitusohjelmansa (10.12.2019) mukaista tavoitettaan olla maailman ensimmäinen fossiilivapaa yhteiskunta.

Lähtökohdat tuulivoiman rakentamiselle ovat erinomaiset: tuulivoimatuotanto on markkinaehtoista, kaupallisesti kannattavaa ja potentiaalisia alueita tuulivoiman kehittämiseksi on Suomessa edelleen hyödyntämättä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan tarve kotimaiselle energiantuotannolle on kasvanut entisestään ja energiantuotannossa on ilmastotavoitteiden rinnalla kyse yhä enemmän myös kansallisesta huoltovarmuudesta. Toisin sanoen tuulivoimaa tarvitaan ja sitä halutaan rakentaa lisää. Käytännössä tuulivoimahankkeet kuitenkin kohtaavat kehitysvaiheessa erinäisiä haasteita, jotka usein hidastavat tai pahimmillaan estävät hankkeen toteutumisen. Viivästyksiä hankkeille aiheuttavat erityisesti kaavasta tehdyt valitukset, joiden käsittely tuomioistuimissa voi kestää vuosia. Kyse ei ole yksittäisiin hankkeisiin liittyvistä vastoinkäymisistä, vaan laajamittaisesta ilmiöstä, joka hidastaa ja vaikeuttaa olennaisesti tuulivoimapotentiaalin hyödyntämistä koko Suomessa.

FCG Finnish Consulting Groupin selvityksen perusteella hankekehitykseen liittyy joitakin alueellisia syitä, kuten esimerkiksi asutuksen ja vapaa-ajan asutuksen tiheys, vesistöjen pinta-alan osuus maakunnan pinta-alasta sekä maanpinnan muodot ja maaperän rakenteeseen liittyvät seikat. Lisäksi sähköverkon, ja erityisesti 400 kV kantaverkon, laajuus ja kapasiteetti määrittelevät sitä, minne hankkeita maantieteellisesti kannattaa sijoittaa. Muita keskeisiä esteitä tuulivoimahankkeiden toteutumiselle ovat selvityksen mukaan maisema-arvot, luontoarvot, poliitikkojen tai kansalaisten vastustus, yhteensovittaminen muiden elinkeinojen kanssa, sidosryhmien kokemus hankekehityksen ulkopuolelle jäämisestä, maankäyttöön liittyvät rajoittavat päätökset (mm. kunnan tuulivoimayleiskaavan merkitys) sekä hankekehittäjien keskinäinen kilpailu tuulivoimapuistojen kehittämisestä ja tuulivoimapuistoille sopivien maa-alueiden hallinnasta.

”Tuulivoimaa koskeva vastustus on osoittanut, että hyväksyttävä tavoite (fossiilittoman energian tuotanto ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi) ei kansalaisten mielissä pyhitä keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.”

Toisaalta on selvää, että myös kansalaisten on ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarkasteltava uudelleen suhtautumistaan siihen, mitä itse olemme valmiita tekemään maapallon lämpötilan nousun rajoittamiseksi.

Osa tunnistetuista tuulivoimahankkeita koskevista esteistä on selvityksen mukaan poistettavissa tietoa lisäämällä (esim. tutkimustiedon ja datan lisääminen uhanalaisten eläinlajien reviireistä), teknisillä ratkaisuilla (esim. Fingridin kantaverkon vahvistaminen uuden tuulivoimatuotannon liittämiseksi verkkoon) sekä viranomaismenettelyjä yhdenmukaistamalla (esim. ohjeiden ja asetusten tulkinta yhteneväisellä tavalla). Selvityksessä on kuitenkin todettu myös tuulivoimahankkeita koskevan hyväksyttävyyden merkitys, sillä hankkeiden toteutumisen todennäköisyyttä parantavia tekijöitä ovat selvityksen mukaan mm. maanomistajien myönteinen suhtautuminen tuulivoimahankkeisiin, kunnan ja paikallisten asukkaiden myönteinen suhtautuminen tuulivoimaan, sekä avoin keskustelu ja vuorovaikutus sidosryhmien kanssa.

Lopulta kansalaisten suhtautumisessa tuulivoimaan on kyse siitä, kokevatko eri osapuolet hankkeen oikeudenmukaisena ja hyväksyttävänä itsensä ja ympäristönsä kannalta. Sosiaalista hyväksyttävyyttä ei kuitenkaan voi pakottaa lainsäädännöllä tai ohjeistuksilla, vaan kyse on paljon moniulotteisemmasta, psykologisestakin, ilmiöstä. Mutta mitä sille on tehtävissä? Poikkitieteellisen tarkastelun rinnalla huomiota olisi kiinnitettävä siihen, mistä tuulivoimaan liittyvä vastustus johtuu. Keitä ovat ne tahot, jotka pääasiassa valittavat tuulivoimahankkeisiin liittyvistä kaavoista ja/tai rakennusluvista ja mikä on heidän motiivinsa valittaa? Miten tuulivoimahankkeita koskevia valituksia voitaisiin vähentää, jotta niitä ei tarvitsisi käsitellä nykyisessä mittakaavassa tuomioistuimissa? Olisiko maanomistajien kanssa tehtävien maankäyttöoikeuksia koskevien korvausten osalta löydettävissä mallia, joka toimisi referenssinä maanomistajien kanssa käytäville neuvotteluille siten, että kaikilla osapuolilla olisi samansuuntainen käsitys eri osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista, mukaan lukien maankäyttökorvausten tasosta?

Selvää on, että valitusoikeutta ei voi, eikä tule, poistaa. Siinä missä tuulivoimatoimijat voivat kuitenkin kantaa kortensa kekoon osallistumalla muiden sidosryhmien tavoin aktiiviseen keskusteluun hankkeiden hyväksyttävyyden parantamiseksi, hallintoprosessien kehittäminen on julkishallinnon tehtävä. Valitusten käsittely vaatii selvästi lisää resursseja, mutta onko se ainoa ratkaisu ongelmaan? Millä muilla tavoin tuulivoimahankkeita koskevien valitusten käsittelyä voitaisiin tehostaa ja nopeuttaa?

Seuraavaksi olisi tarpeen selvittää, mitä nyt julkaistussa selvityksessä todettujen esteiden taustalla on: mitä konkreettisia tavoitteita esteiden poistamiseksi olisi realistista asettaa ja mille taholle (hankekehittäjät, kunnat, julkishallinto jne.) vastuu toimenpiteistä ensisijaisesti kuuluu? Se, miten parhaat käytännöt voidaan toteuttaa, edellyttää luonnollisesti aktiivista ja avointa keskustelua eri sidosryhmien ja päättäjien välillä. Ilman koordinoitua ja tavoitteellista lähestymistapaa vuodelle 2030 asetetut tavoitteet uhkaavat jäädä saavuttamattomaksi potentiaaliksi. Eikä ainoastaan tuulivoiman osalta, vaan myös paljon odotetun tuulivoimasta riippuvaisen puhtaan vetytalouden osalta. Kiistatonta kuitenkin on, että ihmiselämälle kriittisiä toimintoja, saati sitten mukavuuksiin luettavia ylellisyyksiä, ei ole tulevaisuudessa varaa ylläpitää ilman että näköpiiriimme mahtuu myös pyöriviä tuulivoimaloita.