News & Views

Reform of Waste Legislation — What Will Change? (Available in Finnish)

2 September 2021

Authors: Klaus Metsä-Simola (Specialist Partner), Outi Jousi (Counsel), Minna Juhola (Senior Associate), Julia Ranta (Associate), Essi Peltoniemi (Associate Trainee), and Simon Mittler (Associate Trainee)

Jätelain uudistus – mikä muuttuu?

Jätelainsäädännön uudistushanke sai päätöksensä 19. heinäkuuta 2021, kun uudistunut jätelaki astui voimaan. Lainsäädäntöhanke on perua EU:n kesällä 2018 hyväksymälle jätesäädöspaketille, joka taas on osa Euroopan komission vuonna 2015 hyväksymää kiertotalouden toimenpideohjelmaa. Uudistuneen jätelain tavoitteita ovat muun muassa jätteen määrän vähentäminen, jätteen kierrätyksen lisääminen, kiertotalouden edistäminen sekä luonnonvarojen harkitun ja järkevän käytön varmistaminen. Jätesäädöspakettiin sisältyy myös monia asetusluonnoksia, joilla tulee olemaan keskeinen merkitys alan toimijoiden velvoitteiden muotoutumisessa. Esimerkiksi valtioneuvoston asetus jätteistä on tarkoitus korvata täysin uudella samannimisellä asetuksella, mikä käytännössä vaikuttaa muun muassa uudistuneen lain mukaiseen erilliskeräysvelvollisuuteen.

Yritysten velvoitteita on kiristetty

Lakimuutosten myötä jätealalla toimivien yritysten velvoitteita on kiristetty. Tiukentuneet vaatimukset koskettavat erityisesti yhdyskunta- ja pakkausjätteen kierrätystavoitteita sekä -velvoitteita, jätteiden erilliskeräysvelvollisuutta sekä selvilläolo-, tiedonanto-, kirjanpito- ja raportointivelvoitteita. Sekä yhdyskuntajätteen että pakkausjätteen kierrätystavoitteet nousevat asteittain vuoteen 2035 mennessä, jolloin yhdyskuntajätteestä tulisi kierrättää 65 prosenttia ja pakkausjätteestä 70 prosenttia. Jätteiden keräysvaatimukset ovat myös tiukentuneet merkittävästi aikaisempaan sääntelyyn verrattuna, sillä aiempi jätteiden erilläänpitovelvollisuus on muuttunut erilliskeräysvelvollisuudeksi. Erilliskeräysvelvollisuudesta voidaan kuitenkin poiketa muutamissa tapauksissa, ja poikkeamista koskevia perusteluja varten pystymmekin tarjoamaan yrityksille erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja. Raportointivelvoitteiden kiristymiseen liittyen merkittävää on siirtyminen sähköisen siirtoasiakirjan käyttämiseen tiettyjen jätelajien, kuten vaarallisten jätteiden, toimitus- ja käsittelyketjuissa vuoden 2022 alusta lähtien.

Lainuudistuksilla on pyritty myös lisäämään jätehuoltoalan yritysten liiketoiminta- ja innovaatiomahdollisuuksia edistämällä jätteiden uudelleenkäyttöä sekä keventämällä jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaa sääntelyä. Jätteeksi luokittelun päättymiseen eli jätteen End-of-Waste -statukseen (EoW) riittää nykyisin se, että aineelle tai esineelle on selkeästi tiedossa käyttökohde, kun aikaisemmin jätteeksi luokittelun päättyminen edellytti, että ainetta tai esinettä käytetään yleisesti tiettyihin tarkoituksiin.  EU- tai kansallisen tason jätelajikohtaisten EoW-arviointikriteerien puuttuessa EoW-statuksen arviointi tehdään tapauskohtaisesti. Tuemme jätehuoltoalan toimijoita jätteiden EoW-kriteerien tulkinnassa ja jäteluonteen muutoksen juridisten perusteluiden laatimisessa viranomaiselle.

Hallitus on arvioinut yleisesti esityksessään, että jätehuoltoalan yritysten liiketoimintamahdollisuudet tulevat lakimuutosten myötä paranemaan. Kiristyneiden velvoitteiden myötä yrityksille tulee kuitenkin ensisijaisesti aiheutumaan hallinnollisen taakan sekä kustannusten kasvua, kun esimerkiksi erilliskeräysvelvollisuudesta johtuen jätteiden kuljetuskaluston tai käsittelylaitteiston uusiminen saattaa tulla ajankohtaiseksi. Samoin aiempaa tarkemmat selvilläolo-, tiedonanto- ja kirjanpitovelvollisuudet aiheuttanevat paineita yritysten sisäisille toiminnoille. Uudistuksen laajuuden vuoksi suosittelemmekin alan toimijoita tarkastelemaan omia käytänteitään perusteellisesti sekä varmistumaan siitä, että toiminta täyttää uudistuneen jätelain mukaiset velvoitteet. Avustamme näihin liittyvissä kysymyksissä mielellämme.

Erityisiä huomioita jätekuljetuspalvelujen hankintoihin liittyen

Jätelain uudistus pitää sisällään myös kiinnostavia poikkeuksia yleiseen julkisten hankintojen sääntelyyn nähden. Jätelain 36 § asettaa nimittäin kunnalle velvollisuuden tehdä markkinakartoitus, kun se suunnittelee kiinteistökohtaisten jätteenkuljetuspalvelujen hankintoja. Kyseinen velvollisuus tulee sovellettavaksi 1. heinäkuuta 2022. Hankintayksiköille suosittelemme vaatimuksia ja sopimusehtoja koskevaa vähintään kirjallista kommentointikierrosta sekä vapaata mahdollisuutta kehitysideoiden antamiseen. Tarjoajille suosittelemme aktiivista osallistumista markkinakartoituksiin, koska tämä on viimeinen mahdollisuus vaikuttaa tarjouspyynnön sisältöön ja vaatimuksiin. Muutosehdotukset ja lopulliset vaatimukset on syytä perustella huolella ja tässä olemme mieluusti avuksi. 

Lisäksi kuljetushankinnoille on asetettu jakamisvelvoite. Jatkossa kunnan on siis jaettava kilpailutus osiin siten, että useampi kuin yksi yritys voidaan valita palvelun tuottajaksi. Jakamisvelvoitteesta voi poiketa vain hyvin perustellusta syystä, esimerkiksi jos hankinnan kohteena oleva alue on niin pieni, että se soveltuu sellaisenaan esimerkiksi alle 10 työntekijän mikroyritykselle tai jakaminen heikentäisi merkittävästi hankinnan kustannustehokkuutta. Jos kilpailutusta ei jaeta ilman perusteltua syytä, voi tarjoaja tehdä tästä valituksen markkinaoikeuteen.

Hankintayksikkö voi jakamisvelvoitteensa täyttämiseksi toimia esimerkiksi seuraavasti:

  • Kilpailutettava kokonaisuus jaetaan alueisiin, jotta pienimmätkin tarjoajat voivat hoitaa jotakin osa-aluetta
  • Kilpailutus tehdään siten, että yksi tarjoaja voi voittaa vain tietyn enimmäismäärän alueita

Enimmäismäärärajoitus asetetaan ottaen huomioon alueen olosuhteet, kuten asukastiheys- ja määrä, jätemäärät ja kuljetusetäisyydet (poikkeaminen lienee mahdollista vain, jos asiassa on havaittavissa suorahankintaperusteita, ts. jos tarjouksia ei saada tai ne eivät ole tarjouspyynnön vaatimusten mukaisia).

  • Tarjouspyynnön vaatimusten suhteen on syytä olla maltillinen, jottei uusien yritysten alalle tulo esty tarpeettomasti esimerkiksi liikevaihtoa koskevista vaatimuksista johtuen

Edellä mainittujen velvoitteiden tarkoituksena on edistää pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua kilpailutuksiin ja saada kuljetusurakoita. Pakottava sääntely merkitsee kuitenkin erityistä poikkeusta yleiseen hankintalainsäädäntöön, sillä markkinakartoitus ja kilpailutuksen jakaminen ovat pääsääntöisesti hankintayksikön harkinnanvaraisia toimenpiteitä.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (Vatt) ja Aalto-yliopisto julkistivat[1] vuonna 2019 tutkimuksen, jonka mukaan yli puoleen julkisten hankintojen kilpailutuksiin tulee korkeintaan kaksi tarjousta.  Markkinakartoitusvelvollisuus ja hankintojen jakamisvelvoite voivat lisätä saatavien tarjousten määrää. Käytännössä tämä uudistus näkynee tiukentuvina hintoina ja vaatimuksina. Kilpailun koventuessa tarjoajien on syytä varmistua siitä, että tarjous on varmasti tarjouspyynnön mukainen. Hankintayksiköiden puolestaan kannattaa käyttää uudet vaatimukset kommenteilla ja analysoida saamansa vastaukset tarkkaan, jolloin lopputulos on kaikille osapuolille optimaalinen ja tarjouksia saadaan aiempaa suurempi määrä.

Olemme jo pidemmän aikaa seuranneet jätelain uudistusta mielenkiinnolla, ja löydätkin aikaisemman julkaisumme aiheesta täältä. Lukijoitamme saattaisi myös kiinnostaa hankintatiimimme pohdinnat ympäristönäkökohtien huomioimisesta julkisissa hankinnoissa, jonka löydät vuorostaan täältä. Toisin sanoen, hankinta- ja ympäristötiimimme vaihtavat mielellään ajatuksia uudistuksesta.

 

[1] Jääskeläinen, Jan – Tukiainen, Janne (2019): Anatomy of Public Procurement, VATT Working papers 118. Luettavissa osoitteeessa: https://www.doria.fi/handle/10024/168335.