News & Views

Threshold for Authorities to Interfere in Premature Closing of Transactions Lowered — EU Competition Authorities Issue Fines for Violations of Gun Jumping Prohibition (Available in Finnish)

3 July 2020

Author: Lauri Putkonen

Viranomaisten kynnys puuttua yrityskauppojen ennenaikaiseen täytäntöönpanoon madaltunut - EU:n kilpailuviranomaisilta sakkoja gun jumping -kiellon rikkomisesta

EU:n sulautuma-asetuksessa ja kansallisissa kilpailulaeissa on säädetty niin sanotusta stand-still -velvoitteesta, jonka mukaan yrityskaupan täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä ennen kuin kilpailuviranomaiset ovat tutkineet ja hyväksyneet kaupan. Stand-still -velvoitteen rikkomista kutsutaan nimellä gun jumping eli urheilutermein niin sanottu varaslähtö. Velvoitteen rikkomisesta voi seurata yrityksille merkittäviä seuraamusmaksuja.

EU:n komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset Euroopassa ovat viime vuosina kiristäneet suhtautumistaan gun jumpingiin; sakkoja on annettu määrällisesti yhä enemmän ja viranomaiset ovat puuttuneet myös entistä pienempiin yrityskauppoihin, jopa sellaisiin, joissa ilmoitusvelvollisuuden synnyttävät liikevaihtorajat eivät ole ylittyneet.

EU:n tuomioistuin (”EUT”) antoi maaliskuussa tuomion asiassa Mowi ASA vastaan komissio.[1] Komissio oli vuonna 2014 määrännyt kyseiselle norjalaiselle elintarvikealan yhtiölle kaksi erillistä 10 miljoonan euron suuruista sakkoa, koska yhtiö oli ensinnäkin ostanut kilpailevan yhtiön ennen siitä ilmoittamista ja toiseksi myös käytännössä toteuttanut yrityskaupan ennen viranomaisluvan saantia:

  • Mowi oli joulukuussa 2012 solminut osakekauppasopimuksen, jonka nojalla se hankki 48,5% norjalaisen lohentuottajan Morpolin (”kohde”) osakepääomasta. Mowi teki Norjan lain mukaisesti julkisen ostotarjouksen lopuista kohteen osakkeista ja hankki kyseiset osakkeet kahdessa osassa vuoden 2013 aikana. Yhtiö oli aloittanut prenotifikaatio-keskustelut komission kanssa vasta ensimmäisen joulukuussa 2012 toteutetun kaupan jälkeen ja toimitti yrityskauppailmoituksen elokuussa 2013. Komissio hyväksyi yrityskaupan ehdollisena, mutta katsoi jo joulukuussa 2012 tehdyn osakekaupan antaneen yhtiölle tosiasiallisen määräysvallan kohteessa.
  • Mowin mukaan alkuperäinen vuonna 2012 toteutettu osakekauppa ja myöhempi julkinen ostotarjous olivat ehdollisia ja kyse oli siten yhdestä keskittymästä. Yhtiö katsoi, että sillä oli näin ollen sulautuma-asetuksen 7(2) artiklassa tarkoitettu peruste poiketa stand-still -velvoitteesta. Kyseisen kohdan mukaan ilmoitusvelvoitteesta voidaan poiketa, kun kyseessä on julkinen ostotarjous tai määräysvallan hankinta julkisesti noteerattujen arvopaperien perusteella usealta eri myyjältä. Näissä tilanteissa julkisen ostotarjouksen tekeminen on sallittua ennen kuin se ilmoitetaan komissiolle ja ennen kuin komissio on hyväksynyt kaupan edellyttäen, ettei ostaja käytä äänivaltaa kohdeyrityksessä. Kaupasta on lisäksi ilmoitettava komissiolle viipymättä.
  • EUT kuitenkin katsoi, ettei poikkeussäännöstä voida soveltaa nyt käsillä olevassa tilanteessa, jossa yhtiö oli saanut määräysvallan kohteessa yhdellä ainoalla arvopapereita koskevalla liiketoimella eli joulukuun 2012 osakekaupalla, vaikka siitä seurasikin julkinen ostotarjous, sillä julkinen ostotarjous ei ollut ratkaiseva määräysvallan muuttamiseksi kohdeyrityksessä.
  • Kaksiosaisen seuraamusmaksun osalta yhtiö katsoi komission rikkoneen ne bis in idem -periaatetta, jonka mukaan samasta rikkomuksesta ei voi antaa kahta erillistä rangaistusta. EUT kuitenkin totesi, ettei periaate sovellu nyt käsillä olevaan asiaan, koska kyse oli saman viranomaisen (komission) yhdellä päätöksellä määräämistä sakoista. Komissiolla oli siten oikeus määrätä erilliset rangaistukset ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä (hetkellinen rikkominen) ja yrityskaupan toteuttamisesta ennen viranomaislupaa (jatkuva rikkominen). Näin ollen komission päätös jäi voimaan ja yhtiö tuomittiin maksamaan yhteensä 20 miljoonan euron

Toisessa asiassa Norjan kilpailuviranomainen esitti kuluvan vuoden toukokuussa antamassaan väitetiedoksiannossa Norjan St1-huoltoasemaketjulle noin 1,35 miljoonaan euron suuruista seuraamusmaksua gun jumpingista. St1 oli allekirjoittanut heinäkuussa 2018 sopimuksen, jolla se vuokrasi huoltoaseman kilpailijaltaan, mutta ilmoitti järjestelystä kilpailuviranomaiselle vasta tammikuussa 2019 tultuaan tietoiseksi ilmoitusvelvollisuudesta. St1:lle asetettiin vuonna 2017 velvollisuus ilmoittaa kilpailuviranomaiselle kaikista liiketoimista, joilla se hankkii määräysvallan kilpailevasta huoltoasemasta. Kyseinen velvoite perustuu Norjan yrityskauppalainsäädäntöön, joka antaa viranomaiselle mahdollisuuden pyytää yrityksiä ilmoittamaan myös kaupoista, jotka eivät ylitä kynnysarvoja. Sääntöä on sovellettu erityisesti keskittyneiden tai taantuvien markkinoiden osalta, joissa pienetkin kaupat voivat vahingoittaa kilpailua ja joissa paikallinen kilpailu on tärkeässä asemassa. Viranomainen totesi, että vaikka St1:n ja sen kilpailijan välisestä järjestelystä ei ollut seurannut haitallisia kilpailuvaikutuksia, sakkoja esitettiin osittain varoittavana toimenpiteenä. Päätöstä asiassa ei ole vielä annettu, sillä St1:llä on 12. elokuuta asti aikaa antaa vastineensa väitetiedoksiantoon.

EUT:n ja Norjan kilpailuviranomaisen ratkaisut vahvistavat osaltaan trendiä, jossa gun jumping -kiellon rikkomisiin on puututtu entistä herkemmin. Yrityskauppoihin osallistuvien yhtiöiden tulee viranomaisten kiristyvän tulkintakäytännön johdosta toimia jatkossa korostetun huolellisesti arvioidessaan järjestelyjen luonnetta ja niistä mahdollisesti seuraavaa ilmoitusvelvollisuutta. Ilmoitusvelvollisuuden täyttyessä yhtiöiden on lisäksi varmistuttava siitä, ettei ostajalla saa olla käytännössä mahdollisuutta vaikuttaa kohteen liiketoimintaan ennen viranomaislupien saantia ja kaupan toteuttamista eli closingia.

 

[1] Asia C-10/18 P Marine Harvest vastaan komissio, 4.3.2020, EU:C:2020:149.